Skottiaksentti. Tuo hieman vaikeasti ymmärrettäväksi mielletty aksentti, mutta silti niin kiehtovan kuuloinen. Aye. I dinnea ken. Eri puolilla Skotlantia kuulee vielä eri variaatioita, eikä välimatkan tarvitse olla kuin Glasgowista Edinburghiin, kun eroa on havaittavissa. Onneksi ihmiset ovat ystävällisiä, niin uskaltaa pyytää toistamaan kerran jos toisenkin.
Skottiaksentin ymmärtäminen on melko haastavaa, joten tästä johtuen sitä tuli koettua vaikka millaisia tilanteita, joissa kommunikaatio oli ajoittain haasteellista. Ennen vaihtoa mä yritin vähän katsoa skotlantilaisia youtubettajia, muttei muutamalla videolla vielä valmistauduta tulevaan koetukseen kunnolla. Apua.
Ajattelin siis, että tällainen postaus, jossa jaan omia kokemuksiani skottiaksentin ymmärtämättömyydestä aiheutuneesta kielimuurista, olisi hauska tapa muistella näitä koettelemuksia.
Mahdoton parityö
Ensimmäisellä luennolla meillä oli tietenkin parityö, enkä tuntenut yhtikäs ketään, kun olin vaan tupsahtunut kesken lukuvuoden muiden opiskelijoiden keskuuteen ainoana vaihtarina. Tunnilla käytiin läpi kuvaustekniikoita ja totta kai tehtäväksi tuli valita pari ja toinen toisistaan ottaa kuva kännykällä.
Pari löytyi, mutta kommunikaatio oli hyvin hankalaa, koska en saanut yhtään selvää vahvasta skottiaksentista, johon korva ei ollut ehtinyt vielä harjaantua. Kyllä siinä tuli sellainen olo, että mihin sitä on itsensä oikein laittanut. Musta tuntui, että kielimuuri oli molemminpuolinen, eikä mun takeltelu auttanut asiaa yhtään siinä tilanteessa. Keskustelu jäi hyvin pintapuoliseksi, mutta onneksi saatiin räpsäistyä ne himputin kuvat edes.
Hauska juttu, että päädyin itse asiassa samaan ryhmään tämän ensimmäisen koulupäivän parin kanssa ja vietettiin koko kevät sitten tiiviisti tehden projektia. Oli lohduttavaa huomata, että vaihdon loppupuolella pystyttiin jo pitämään keskustelua yllä ilman, että sanoin joka väliin whaaaaat. Oman kehityksen huomasi ihan konkreettisesti ja me kyllä naurettiin monesti jälkikäteen tälle ensitapaamiselle, joka oli aika kaaottinen.
Leipä paahdettuna vai ei
Vaihdon alussa yksi luennoista oli siirretty Glasgowiin vierailevan luennoitsijan takia ja olin ryhmäläisen kanssa melko ajoissa paikalla, kun oltiinkin ehditty aikaisempaan junaan. Tien toisella puolella oli kivannäköinen pieni kahvila ja ajateltiin, että poiketaan haukkaamaan jotain ajan kuluksi.
Kaikki meni sujuvasti. Valitsin haluamani leivän ja siirryin maksupäätteelle valmiina maksamaan. Yllätyksekseni työntekijä kysyi minulta jotain, josta en saanut ollenkaan selvää ja hän totta kai toisti asiansa. Pieni puna alkoi levitä kasvoille, kun en ymmärtänyt vielä useammankaan kerran jälkeen, enkä osannut yhtään yhdistää, että mikä tässä on nyt homman nimi.
Tilanne alkoi olla jo melko koominen. Työntekijä pitää leipää kädessään ja minä yritän saada selvää vahvan skottiaksentin saattelemasta yhdestä kysymyksestä, jonka takia koko asiakastilanne oli jumissa. Onneksi tämä ryhmäläinen palaa siihen tiskille ja tulkkaa minulle nauraen, että haluanko leipäni lämmitettynä vai ei. Tämä mystinen kysymys oli siis would you like your bread toasted? Halusin.
Kaksi kaameaa tuntia Applen puhelintuessa
Virallisia asioita hoitaessa käytän mieluiten sähköpostia, jos siihen on vain mahdollisuus. Varsinkin kynnys soittaa puhelu englanniksi on erittäin korkea tällaisissa asioissa. Mutta sitten se pahin mahdollinen tapahtui.
Olin tekemässä kaikessa rauhassa koulutehtäviä omassa huoneessani, kun kuulin pamauksen ja näin sivusilmällä läppärin laturin pomppaamassa ilmaan. Palaneen käryn haju pisteli nenässä ja paniikissa irrotin johdon irti. Rikkinäinen laturi, vajaa akku ja lähestyvät deadlinet eivät ole ihanteellinen yhdistelmä.
Vietin yhteensä noin pari tuntia Applen puhelintuessa, kun asiani parissa yhdisteltiin milloin minnekin ja sain aina uudestaan selittää tilanteeni. Ainut asia, jonka olisin halunnut tietää oli, että jos pistokepää on vaurioitunut että, onko mahdollista saada Suomen pistokkeisiin sopivaa päätä vai onko se automaattisesti brittiläistä mallia. Tätä selvittelin siis eri henkilöiden kanssa, enkä viisastunut yhtään sen enempää tänä aikana.
Vaikeinta tässä oli saada selvää puhelimen toisessa päässä puhuvan henkilön puheesta, kun skotlantilaisten kanssa pääsin keskustelemaan asiasta. Toisaalta taas tuntui, että kieli solmussa sai sopertaa asiaansa, että mikä on ongelmana, niin ehkä tässä oli vähän molemminpuoleinen kielimuuri välissä. Hyvin hermoja raastava aamu kaikin puolin.
Tarinassa on kuitenkin onnellinen loppu. Tosin uutta laturia en saanut kuin reilun viikon päästä tapahtuneesta, koska se täytyi tilata ja ensimmäisellä kerralla se oli vielä vahingossa väärän mallinen. Onneksi yksi ystävistäni lainasi läppäriään mulle, niin sain tehtyä koulutehtäviä.
Ryhmässä skottiaksentti tiivistyy
Paikalliset ystävät ovat parasta siihen saakka, kunnes olet ainoa ei-natiivi skotlantilaisten ympäröimänä. Normaalisti ystäväni hillitsivät skottiaksenttiaan seurassani ja pyrkivät muutenkin puhumaan hieman hitaammalla temmolla, että pysyn varmasti perässä. Mutta, kun joukossa on useampi skotlantilainen niin puhe karkaa aivan toisiin sfääreihin.
Kaikki mahdolliset skottiaksentin piirteet tulevat esille ja puhe nopeutuu huomattavasti. Lopputulema on se, kun justiinsa on saanut kiinni ajatuksesta, mistä edes puhutaan, niin aihe on ehtinyt vaihtua toiseen. Tästä itse asiassa tuli meille vähän sellainen vitsi, kun nollat taulussa yritin aina pysyä keskustelussa mukana, kun slangisanoja vilisee ja puhetahti kovenee.
Skottiaksentin ymmärtämisessä on kyllä omat haasteensa, mutta kyllä siihen tottuu ajan myötä. Sitä paitsi onhan näitä kommelluksia hauska muistella. Yksi tärkeimmistä oivalluksista mulle oli se, että tärkeintä on, että englantia uskaltaa käyttää rohkeasti. Ei siinä haittaa vaikka joutuu hakemaan oikeaa sanaa, ääntää vähän sinne päin tai kielioppi meinaa pettää selittäessä. Puhumalla sitä oppii.
Ei kommentteja