Puikoilta pudonneita kirjoneule villasukkia

Kummasti ovat puikot heiluneet tässä vuoden vaihteen tienoilla, kun on tarvinnut muuta mietittävää opinnäytetyön rinnalle. Viime aikoina olen ollut ihan hullaantunut kirjoneuleen tekemiseen ja tuntuu, ettei työtä raski laskea pois käsistä, kun haluaa aina saada tietyn pätkän kuviota valmiiksi.

Neulon nykyään aina kaksi sukkaa kerralla pyöröpuikoilla, sillä ennen syntyi monesti parittomia neuletöitä, kun inspiraatio oli ehtinyt lennellä toisiin maailmoihin. On muuten näppärä tekniikka, suosittelen! Kirjoneuleessakin langat pysyvät solmuttomina, kun asettelee toisen sukan langat toiselle puolelle.

Tykkään katsoa aina telkkaria samalla, kun neulon, ja tämän postauksen tekeleet ovat syntyneet Gilmore Girls -sarjan ja Harry Potter -leffojen maratoonin tuotoksena. Kaikki seitsemän tuotantokautta ja kahdeksan leffaa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa neuloa villasukat varpaasta varteen, mikä oli melko mielenkiintoinen kokemus. Erityisesti kantapään aloituksen kanssa epäröin, kun en osannut hahmottaa kokoa, mutta se meni aika aikalailla just eikä melkein. Toistaiseksi taidan kuitenkin turvautua vanhaan ja tuttuun tapaan lähteä liikkeelle varresta.

Kyseessä on siis Drops Design Hokey Pokey -malli. Samaisella kuviolla tein noin vuosi sitten lapaset lahjaksi ystävälleni ulkomaille, joten latvialainen palmikko oli tullut sitä kautta jo aiemmin tutuksi. Tämä malli on kiva neuloa ja polaris-lanka tuo kivaa vaihtelua muuten simppeliin kuvioon.

Fox Isle -kettusukat

Mulla on lojunut laatikoissa vaikka kuinka monta vuotta kirkkaan oranssia 7 veljestä lankaa, jota en ole osannut yhdistää mihinkään. Mitä ihmettä oikein ajattelin aikoinaan tekeväni, kun sitä on kokonaiset neljä kerää kaapeissa, enkä edes tykkää koko väristä. Olen yrittänyt päästä eroon pikku hiljaa kasvaneesta lankavarastosta ennen kuin ostan uusia keriä, joten kun näin Ravelryssä kettusukat ajattelin heti, että nyt saa oranssit kerät kyytiä.

Tykkään kokeilla uusia tekniikoita ja kaipasin jotain uutta perinteisen 2 oikein ja 2 nurin tai 1 oikein ja 1 nurin resorien tilalle. Pienen googlettelun jälkeen ihastuin valepalmikon tekemiseen. Kivaa vaihtelua ja näyttää omaan silmään kauniilta. Tämä taktiikka tuli jäädäkseen resoreiden neulomiseen.

Väritykseltään näistä ei sitten tullutkaan niin kivoja kuin olin alun perin ajatellut. Tumman ja vaalean harmaan sävyerot ovat sen verran pieniä, että kuvio hukkuu harmillisesti. Lisäksi tuntuu, että oranssi kantapää ja kärki pistävät silmään liikaa, mutta sainpahan kulutettua lankakeriä edes vähän pienemmiksi.

Kettusukat osoittautuivat niin kivoiksi neuloa, että päätin tehdä samaa ohjetta soveltaen myös toiset. Näihin tosin valitsin pääväriksi rusehtavan langan, mikä toimi musta paremmin kuin harmaa. Jotenkin paljon lämpöisemmät. Nämä lähtevätkin sitten lahjaksi eräälle ystävälleni, joten toivottavasti ovat mieleiset.

Malliin ei kuitenkaan kulunut niin paljon oranssia lankaa kuin olisin alun perin toivonut, vaan edelleen useampi kerä kummittelee kaappien kätköissä. Ugh.

Ketun silmät ja nenä on silmukoitu mustalla värillä jälkikäteen. Hieman sai lankoja setviä, kun neuloi kahta sukkaa yhtaikaa ja kierroksella oli kolme väriä neulottavana huhhuijaa. Jälkiviisaana näin kahden kettusukkaparin jälkeen sanoisin, että nuo ketun valkoiset osat olisi voinut suosiolla jättää silmukoitavaksi, mutta ihan siistit noista silti tuli.

Uusia haasteita kohti ja tällä hetkellä työn alla on hieman isompi silmukointityö, johon olen itse inspiraation pohjalta muokannut sopivan kuvion toteutettavaksi. Kummasti on vain neulomistahti hidastunut, kun ei ole enää samanlaista opparistressiä kuin alkuvuodesta. Lisäksi Gilmore Girlsin jälkeen on ollut kriisi, että mihinkä sarjan tahtiin sitä seuraavaksi sitoutuisi heiluttelemaan puikkoja.