Kauhukertomuksia Islannista


Reissaaminen on kivaa, mutta toisinaan kaikki ei mene aivan niin kuin oli alun perin suunnitellut. Islanti oli meille ensimmäinen pidempi reissu ulkomailla leirintäalueisiin turvautuen, joten moni asia oli uutta. Pienenä pohjustuksena, että kierrettiin siis Islantia vähän ristiin rastiin lähes kahden viikon ajan keväällä 2018.

Kauhukertomukset saattaa kuulostaa hieman liioitellulta ilmaisulta, mutta siinä hetkessä kun nämä tapahtuivat, niin ei pahemmin naurattanut. Sellainen huomio vielä, että näitä meidän pieniä vastoinkäymisiä kannattaa lueskella hieman pilke silmäkulmassa.

Oikeesti meillä oli kiva reissu eiku.

Lämmitin päälle sos

Me nukuttiin siis käytännössä pakettiauton peräkontissa, jonne oli rakennettu lava sängyksi ja patja laitettu siihen päälle. Tämä oli muuten luksusta paitsi ensimmäisenä yönä, jolloin lämmitin ei ollut koko yötä päällä.

Muistan elävästi sen, kuinka heräilin monta kertaa yöllä siihen, kun oli niin kylmä ja nenä oli aivan jäässä. Silloin sitä mietti, että tätäkö tämä nyt on seuraavat lähes kaksi viikkoa. Oli vähän nihkeä alku reissulla, kun rajallisen käsimatkatavaramäärän takia mukaan ei mahtunut pakkasia hyvin kestäviä makuupusseja. Hirvein hetki oli kömpiä pois makuupussista aamulla.

Onneksi sitten seuraavana yönä säädettiin tämä maaginen lämmitin niin kuumaksi, että hiki melkein valui jo päältä. Ja ei tarvinnut palella yöllä enää sen jälkeen, kun hahmotettiin, että miten se masiina oikein toimii.

Kolmioleivät hurjalla hintalapulla


Auta armias, kun oltiin nälkäkiukun partaalla Arnarstapissa ja suolatikkujen sijasta kaipasi jotain oikeasti kunnon ruokaa. Sopivasti siinä sitten oli ravintola ja totta kait murisevien mahojen kanssa päätettiin, että nyt nautitaan.

Ulkona syömistä kannattaa yleisesti ottaen välttää, jos aikoo selvitä pienellä budjetilla. Kyllä siinä naamat venähti, kun valuuttamuuntimen kanssa alettiin tutkimaan valikoimaa tarkemmin. Valitsimme valehtelematta halvimmat mahdolliset annokset koko listalta ja päädyimme maksamaan kinkku-juusto-kolmioleivistä ranskalaisten kera yli 15 euroa. Oli aika kallista, eikä edes ollut niin worth it, mutta ainakin nälkä lähti.

Kameran vesivahinko

Oli meidän ensimmäinen kokonainen päivä Islannissa ja aivan innoissaan lähdettiin kiertämään Golden Circleä melko hirveässä säässä. Vettä satoi tasaiseen tahtiin koko ajan kovan tuulen säestämänä. Ajateltiin, ettei anneta sen häiritä, vaan se kuuluu Islannin ominaisuuksiin.

Saavuttiin Godafoss-vesiputoukselle ja sopivasti sattui sellainen sauma, ettei vettä satanut paljoa. Ajattelin ihan mielissäni, että jee vihdoinkin pääsee kuvaamaan maisemia järkkärilla ja laitoin kameran reppuun luottavaisin mielin. Virhe.

Vaikka vettä ei varsinaisesti satanut, niin eihän sitä osannut arvata kuinka paljon ison vesiputouksen lähettyvillä tihruttaa vettä ylöspäin tasanteelle, jossa ihailtiin maisemia. Mietin vain, että no kyllä se Kånkenin reppu vettä kestää, nou hätä. Vielä isompi virhe.

Lopputulos oli se, että unohdin kameran kokonaan läpimärkään reppuun, kun en osannut ajatella, että mitään pahaa olisi tapahtunut. Voitte kuvitella mitä seuraavan nähtävyyden kohdalla kävi.. Kamerassa ei ollut minkäänlaisia elonmerkkejä ja kyllä siinä piti ärräpäitä päästellä ja laskea sataan ennen kuin alkoi tunteet tasaantumaan.

Pieni spoileri, että kamera saatiin elvytettyä avaamalla kaikki mahdolliset luukut ja kuivattamalla sitä vuorokauden, mutta kyllä siinä ehti säikähtää, että sinne meni uusi kamera. Opin kantapään kautta, ettei reppu automaattisesti ole vedenpitävä.

Kirkjufell ja unohtumaton sää 


Kirkjufell on se viisto vuori, johon törmäät väistämättä kuvahaussa, kun googletat Islantia. Valehtelematta se lienee yksi kuvatuimmista kohteista ja olin niin innoissani, kun kurvattiin parkkipaikalle, että jes nyt sen näkee omin silmin.

Ilo jäi aika lyhyeksi, sillä mä en ole ikinä kokenut samanlaista säätä kuin tuona päivänä. Tuuli oli niin voimakas, että pelkästään pystyssä pysyminen oli työn takana ja puhumattakaan kävelystä. Tähän vielä vesisade, niin pakka oli kaikin puolin kasassa.

Suurin osa kuvista on otettu niin, että vesiputous on etualalla ja taustalla komeilee jylhä vuori. Tämän näyn näkemiseksi meidän täytyi kammeta itsemme polun narua pitkin askel kerrallaan ylös ja yrittää pysyä pystyssä. Pahin vaihe oli kävely vesiputouksen yläosan ylitse siltaa pitkin, sillä tuuli nakkasi vettä putouksesta sellaisella voimalla, että apua. Puuskien aikaan täytyi vain kääntää selkänsä piiskaavalle vedelle ja yrittää olla kaatumatta.

Tämä kokemus oli justiinsa niitä hetkiä, kun vedenkestävät vaatteet muuttuivat ei-kestäviksi. Hyvä, kun nämä fiilikset eivät suoranaisesti välity tästä kuvasta, jonka onnistuin ottamaan pitämällä kaksin käsin kamerasta kiinni, ettei se lennä tuulen mukana pois. Hauskaa sinänsä, että kaikesta kauheudesta huolimatta tämä oli ainakin ikimuistoista ja nyt sitä hetkeä muistellaan lämmöllä.

Käyttöohjeet retkihellalle, kyllä kiitos

Auton varusteluun kuului hieno sellainen retkihella kahdella levyllä. Suurimmaksi osaksi leirintäalueilla oli ollut mahdollisuudet ruuanlaittoon, mutta sitten reissun loppupuolella koitti vihdoin se kauhun hetki, jolloin oli aika kaivella tämä hökötys esille ja tarttua tositoimeen. Ja eihän me osattu käyttää sitä.

Aamupuurot odottivat lautasilla ja me ei saada vettä keitettyä. Autoa noudattaessa meille oli opastettu  retkihellan käyttö, muttei se silti suostunut yhteistyöhön. Hätäratkaisuna yritin saada hanasta niin kuumaa vettä kuin ikinä sain ja vähän saada lämmintä puuroa nassuun. Ei ollut toimiva ratkaisu.

Islanti on kyllä uniikki matkakohde ja näiden sattumusten kautta meidän matka oli omalla tavallaan unohtumaton. Näille osaa jo nauraa, mutta just siinä tapahtumahetkellä ei pahemmin hymyilyttänyt. Musta on aika hauska ajatella, että ilman näitä sattumuksia, meidän reissu ei olisi ollut samanlainen, eikä olisi näitä muistoja, jotka pistävät hymyilyttämään.

Ei kommentteja