Cliffs of Moher on varmasti yksi tunnetuimmista ja samalla suosituimmista nähtävyyksistä Irlannissa. Mutta ovatko nämä länsirannikon kalliot hehkutuksen arvoinen paikka vai kannattaako kyseinen kohde jättää välistä Irlannin reissulla?
Olen itse vieraillut Moherin kallioilla huhtikuussa 2018 ja tuolloin sää oli mitä mainioin eli kaikki puitteet olivat kunnossa. Oikein lämmin keväinen päivä, kevyt tuulenvire mereltä päin ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Vähän itse asiassa liiankin hyvä, jos mietitään valotuksen kannalta valokuvauksessa. Kuitenkin, innolla siis odotin vierailua kallioille ja tässä postauksessa kerron omasta kokemuksistani, että oliko vierailu worth it.
Ensinnäkin omat odotukseni olivat melko korkealla, koska olin lukenut paljon Irlannin nähtävyyksistä ja katsellut kuvia eri kohteista. Odotin mullistavaa vautsivau-kokemusta ja sitä kuinka pääsisin itse näkemään kalliot livenä.
Oltiin liikenteessä siis autolla, mutta kallioiden vierasparkki oli täynnä. Hätä ei ollut tämän näköinen, vaan ajoimme läheiseen pieneen Doolin kylään, josta matka jatkui jalan kohti Cliffs of Moheria. Polku oli paikoitellen todella huonossa kunnossa ja melko mutainen, mutta maisemat olivat todella upeaa ihailtavaa kallion viertä pitkin. Ajattelin, että jos nyt jo on tällaista niin, entäs sitten kun olemme perillä.
Mutta, kun noin parin tunnin päästä saavuimme Cliffs of Moherin päänäköalapaikalle, olin pettynyt. Siinä ne upeat kalliot olivat suoraan edessäni kaikessa komeudessaan ja silti mä tuijotin niitä, että tässäkö tämä nyt oli. Tätäkö varten sitä käveltiin tänne saakka?
En tiedä, mitä oikein oletin tapahtuvan. Kai mulla oli liian korkeat odotukset ja näin ollen pettyminen oli taattu, kun todellisuus ei ollutkaan niin maagista kuin olin kuvitellut. Ehkä mua vain turhautti se fakta, että periaatteessa mä vain katson kallioita ja se oli sitten siinä pääpiirteissään.
Tai ehkä mua ärsytti turistien järkyttävä määrä. Koska kyseessä on Irlannin yksi suosituimmista vierailukohteista, ei maisemia tarvitse yksin ihailla. Erityisesti puolen päivän tienoilla ja iltapäivästä, kun retkibussit kurvaavat paikalle, niin toisia turisteja kyllä riittää. Satuttiin paikalle justiinsa pahimpaan aikaan.
Toisaalta mua lohdutti, ettei koko lysti maksanut mitään. Periaatteessa kallioille on sisäänpääsymaksu, mutta käytännössä tätä ei valvo kukaan. Parkkipaikka on tosin maksullinen ja sitä kautta maksaa samalla sisäänpääsyn, mutta me vain käveltiin kallioille. Alueella on muutamia matkamuistomyymälöitä, näyttely, ravintola ja kahvila, josta sai ihan kelpo kaakaon.
Kalliot ovat toki jylhät ja komeat, mutta siltikään tämä nähtävyys ei nouse mun top-listoille Irlannin nähtävyyksistä. Mulle isompi elämys oli tämä meidän 18 kilometrin kävelylenkki Doolista Cliffs of Mohairille ja takaisin kuin mitä itse kallioiden ihastelu päänäköalapaikalla. Muistoksi sain myös turvonneen mustelmien peittämän polven, kun onnistuin kaatumaan mutaisella polulla sopivasti kivien päälle.
Eli siis suosittelisinko Cliffs of Moheria? Kyllä ja ei. Jokaisella on omat mieltymyksensä matkailun suhteen, mutta itse olin pettynyt kallioiden antiin kokonaisuudessaan. Toki onhan se omanlaisensa must see -paikka Irlannissa, joten jos vain aikaa ja kiinnostusta on, niin kannattaahan se käydä katsomassa. Lämpimän suosituksen annan kuitenkin tuolle pienelle vaellukselle, koska puolivälissä oli kiva käydä haukkaamassa evästä Cliffs of Moherin vierailukeskuksessa.
Ei kommentteja