Valkmusan kansallispuisto Pyhtäällä tarjoaa koskematonta soista luontoa Kymenlaaksossa. Kotkan-Haminan seudun matkailun mukaan voidaan puhua jopa poikkeuksellisen edustavasta suoluonnosta Etelä-Suomen oloissa.
Kyllä sitä aina kaupungin vilskeestä kaipaa luontoon hengähtämään, joten Valkmusan kansallispuisto valikoitui yhdeksi mun ensimmäisistä retkikohteista täällä Kymenlaaksossa. Tässä postauksessa jaan vinkkejä ja omia kokemuksiani suomaisemien täytteisestä kansallispuistosta. Onko se niin poikkeuksellinen myös tällaiselle pohjoisemman Suomen kasvatille?
Tarkemmat koordinaatit
Pyhtää on siis kunta Etelä-Kymenlaaksossa. Suomen karttaa katsoessa karkeasti ottaen oikeilla jäljillä ollaan, kun aivan etelässä ottaa kiintopisteeksi Venäjän ja Suomen välisen rajan ja hivuttautuu siitä hieman länteen.Etäisyyksiä kansallispuistoon
- Pyhtää ~18 kilometriä
- Kotka ~26 kilometriä
- Kouvola ~53 kilometriä
- Lahti ~107 kilometriä
- Helsinki ~125 kilometriä
Pyhtäälle saakka, kun pääsee, niin opasteita kansallispuistoon alkaa näkyä tasaisin väliajoin. Rohkeimmat yksilöt suunnistavat siis suhteellisen helposti perille ilman navigaattorin ohjeistavaa ääntä. Oman kokemukseni mukaan navigaattori osasi myös hommansa oikein esimerkillisesti, vaikka kartta on jo vanhentunut muutamia vuosia sitten.
Reittivaihtoehdot
Valkmusassa on kaksi merkittyä reittiä ja kaksi pääparkkipaikkaa. Läntisen keitaan lenkki on noin 2,3 kilometrin mittainen ympäri kiertävä polku ja toinen vaihtoehto on kahden kilometrin taivallus Moronvuoren päivätuvalle. Hieman hämäävää on, että Läntisen keitaan lenkin pituudesta on lähteistä riippuen eri versioita, mutta luotan tässä tapauksessa siihen matkaan, joka oli ilmoitettu paikan päällä kylteissä eli 2,3 kilometriin.Simonsaaren parkkipaikalta suosittelen lähtemään Läntisen keitaan lenkille ja Kananiemenharjun parkkipaikalta Moronvuorea kohti. Toki näitä voi yhdistellä vapaasti miten vain haluaa. Hyvä on vain muistaa, ettei Moronvuoren polku kierrä lenkkiä, joten paluumatka on hyvä laskea mukaan.
Läntisen keitaan lenkin kohdalla voi vapaasti valita, että kiertääkö myötä- vai vastapäivään. Itse kiersin myötäpäivään, koska näin lintutorniin oli hieman pidempi matka ja ajattelin, että kivempi kävellä sitä kohti pidempään, koska se oli vähän niin kuin reitin kohokohta. Joka tapauksessa lenkin kiertää noin tunnissa.
Reitin varrella on selkeät opasteet, jotka ohjeistavat mihin suuntaan mennä ja kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä. Eksymisen vaaraa ei siis ole, mutta tieto tosin saattaa lisätä tuskaa, jos matka meinaa tuntua loputtomalta.
Liikkuminen ja muuta huomioitavaa
Liikkuminen Valkmusan kansallispuistossa on helppoa, sillä suurimmaksi osaksi reitti kulkee hyväkuntoisten pitkospuiden päällä. Kävelykengiksi riittävät siis tavalliset lenkkarit, eikä tarvitse murehtia suohon uppoamisesta. Tasaisin väliajoin on myös penkkejä levähdystaukoa tai maisemien ihailua varten, mikä oli kiva lisä.Läntisen keitaan reitti mutkittelee monenlaisten maisemien läpi. Välillä ollaan metsässä ja kohta taival vie takaisin karun upeisiin suomaisemiin. Mukavaa pientä vaihtelua maisemissa ilman korkeusvaihteluita. Pääosin tasainen maasto oli oikein kiva yllätys Norjan vuoristoissa vaeltamisen jälkeen.
Valkmusa on lintubongareille oikein ihanteellinen kohde, koska soilla voi tavata monia eri lintu- ja perhoslajeja. Abouttirallaa Läntisen keitaan reitin puolessa välissä on lintutorni, josta avautuu kivat maisemat lintujen tähystämisen lisäksi. Ylhäällä on myös postilaatikko, josta löytyy vihko, johon voi jättää oman puumerkkinsä muistoksi.
Kuumana kesäpäivänä harkitsisin vakavasti uimarannalle menoa ennemmin kuin suolle. Pilvettömältä taivaalta porattava aurinko paistaa lähes koko ajan niskaan, eikä tukahduttava ja pahimmassa tapauksessa seisova ilma auta asiaa.
Ainakin Simonsaaren parkkipaikalta löytyy huussi tarpeen sitä vaatiessa. Jalat ristissä voi myös vaihtoehtoisesti ajella Pyhtään keskustaan. Tai kotia.
Tarjosiko Valkmusa poikkeuksellisen suoelämyksen?
Valkmusan kansallispuistosta jäi päällisin puolin positiiviset fiilikset. Helppo ja vaivaton retkeilykohde lähellä Kotkaa. Iso plussa itselleni oli lenkki, joka kiersi ympäri, koska välillä on jotenkin lannistavaa kulkea samaa reittiä takaisin, kun tietää, ettei mitään uutta ole luvassa. Koko ajan vaihtuvat maisemat pitivät mielenkiintoa yllä.Kansallispuisto vaikutti rauhalliselta, enkä törmännyt kuin muutamaan kanssakulkijaan. Mukava siis tuulettaa ajatuksia ja nauttia luonnosta ilman turistirysiä. Pitkospuut ovat myös yllättävän kapeita tehdä ohituksia koko ajan, joten kivempi näin, että saa olla omassa rauhassa.
Maisemat olivat kyllä karulla tavalla kauniita, mutta toisaalta soissa on tullut sen verran rämmittyä, etten kokenut mitään poikkeuksellista suoelämystä reilun tunnin vaelluksen aikana. Kiva kohde silti ja voisin vaikka toistekin poiketa. Ehkä testiin voisi ottaa Moronvuoren tuvan ensi kerralla.
Tosin toista kertaa en menisi suolle, kun lämpömittari huitelee lähempänä kolmeakymmentä. Oli muuten melko kuuma ja reilut kaksi kilometriä tuntui todella pitkältä paahtavan auringon alla.
Lopputiivistyksenä: ei mitään spektaakkelimaista, mutta kiva sellainen päiväretkikohde.
Ei kommentteja