5/06/2014

Uunituore tuutori

"Oi tuutorituutori, mistä mä löydän sitä, tätä ja tuota"
pakataan
Moikkamoi! Jos nyt satuitte ihmettelemään, että oi miksi en postannut ainuttakaan pientä taikka isoa postausta viikonlopun aikana, niin syynähän oli kauan odotettu tuutorikoulutus, joka jatkui aina maanantaille saakka! Mutta nyt sieltä on selvitty hengissä ( jos ei lasketa eilisen illanviettoa baarissa eiku ) ja päästään taas takaisin kunnolla tähän bloggaamisen makuun! Elikäs lauantaiaamuna oli vuorossa mun inhokki asia, nimittäin kamppeiden pakkaaminen kasaan. Mä aina otan liikaa vaatteita mukaan ja kaikkea muutakin turhaa nappaan viime hetkellä joukkoon, mitä en edes tarvitse, argh. Olisi itse asiassa pitänyt punnita paljonka se kassi painoi loppujen lopuksi, paitsi, ettei meillä ole puntaria, pikku vikoja. Painava se ainakin oli! Ja melkein isompi kuin minä, hui.
kukaminäolen
   Jokaisen piti tehdä itsestään sellainen pienimuotoinen ajatuskartta, jonka avulla me sitten vähän tutustuttiin toisiimme. Mulla itellä tuli tämän kanssa kyllä kiire, kun kröh tekeminen jäi sille viimeiselle illalle, eikä ajatus meinannut millään riittää jännittäessä seuraavaa päivää. Mutta hei, kai te uudet ja vanhat lukijat opitte musta jotain uutta tämän avulla eiku. En tosin tiedä tuosta rohkea kuin muumi jutusta..
pinssi
   Paras asia koulutuksessa oli ehdottomasti ruoka, tuntui, että me joka välissä käytiin ruokalan puolella herkuttelemassa, ainakin meikäläisellä oli jatkuva ähkytila käynnissä! Ja hei, mulla oli kyllä kamera mukana, mutta se jäi aina laukkuun siinä vilskeessä, ohjelmaa kyllä riitti aamusta iltaan vaikka muille jaettavaksi! Joten itse koulutuksesta ei ole ainuttakaan kuvaa, suuret pahoittelut, mutta asiasta kukkaruukkuun, eikös tuo ole yyberhieno pinssi, oikein insinöörivioletti! Ei sillä, että ensimmäiset pääsykoekutsut ovat jo tipahdelleet postiluukusta alas, kröhkröh.
tuutorimerkki
   Ja tämän kolmipäiväisen uurastuksen tuloksena tästä taskuunpantavasta insinööristä tuli kuin tulikin tuutori, jeij! Lisäksi saatiin yyberhieno ensimmäisen vuoden tuutorimerkki, nyt vain neulat ja langanpätkät esille, niin pääsee ompelemaan kiinni haalareihin! Kaiken kaikkiaan olen tosi ylpeä itsestäni, kun "uskalsin" lähteä hommaan mukaan, sillä mä sain niin paljon irti yhdestä viikonlopusta! Muun muassa paljon uusia tuttavuuksia, joihin tulen varmasti tutustumaan vielä paremmin tämän matkan varrella, naurulihasten huimaa kehittymistä ja unohtumattomia hetkiä! Mutta ei kait mulla muuta, laukutkin on vielä purkamatta ja tässä yritetään kaiken lisäksi toipua illanvietosta, huhuh! Nyt mä kuitenkin lupaan, etten katoa näin moneksi päiväksi, jookostakookosta! Mut toki löytää instagramista nimellä anskuujou muutes ( jos sinne sattuisin jotain päivittelemään ), mikäli blogin puolella satun olemaan hissunkissun syystä taikka toisesta. Mutta kuitenkin, nähdään taas pian! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

2 kommenttia :